Poimintoja.

Koska kolmas opiskeluvuosi on jo yli puolenvälin luulisi, että mulla on kovastikin näytettävää siitä mitä olen saanut aikaan. No, tuota, eipä sitä kyllä oikein ole. Koska kuitenkin yritän huijata teitä niin luulemaan, esittelen vähän jotain juttuja, jotka on tullu kasaan raavittua.

Ihan ensin pitää aloittaa mun tähänastisen muotoilijan urani kohokohdasta eli Museokeskus Vapriikissakin esillä olleista* Valeria-kengistä.

Valeriat oli mun ensimmäiset itse suunnittelemani ja valmistamani kengät. Ne on osa ensimmäisen vuoden keväänä suunniteltua mallistoa. [Joten kun nyt työstän "ensimmäistä mallistoani" voisi joku pilkuviilaaja sanoa mun valehtelevan.] Tähän ekaan mallistoon saatiin teema, Back to the Future, jonka jokainen sai tulkita haluamallaan tavalla, sekä suunniteltavien tuotteiden määrät. 

Syntyi The Return to Innocence. 5 kenkämallia ja 3 asustetta.

Kuvat on eilen räpsitty fyysisestä portfoliosta, joka meidän piti tehdä. Tuotekuvat on hienosti piirretty käsin ja maalattu vesivärein [Kuka arvaa miten paljon teki mieli photoshoppailla noita suht rankalla kädellä?] ja roiskittu käsin kirjoitettujen tekstien kanssa vähän silmät kiinni ja sinne päin. Hiukan vetoan siihen, että mun portfolio ei meinannut valmistua ollenkaan, joten oli tämä tyhjää parempi. Silloin.

Mutta jos mennään siihen itse mallistoon. Inspiroiduin lapsuudestani tutuista elementeistä, jotka olivat Disneyn piirretyt elokuvat ja 80- ja 90-lukujen actionleffojen karskit miehet. Kantaviksi teemoiksi mallistossa nousivat voimakkaat värit, epäsymmetria ja suorat linjat. Valokuvan kengistä sitä epäsymmetriaa näkee, tuotekuvissa ei useimmista niinkään. Mutta tiivistettynä: vaaleanpunainen on vuori, joten kahdessa ylemmässä [Sarah ja Lucy] on epäsymmetria muodossa, kun taas kahdessa alemmassa [Adrian ja Holly] se on värityksessä niiden ollessa toiselta sivultaan yksivärisiä. Kuten itsekin huomaatte, Valeriat kuuluvat tähän muodon puolesta epäsymmetristen sakkiin.

Asusteet eivät ole minkäänlaisessa mittakaavassa. Ylimpänä on tablettikotelo Sebastian, oikealla kirjekuorilaukku Scar ja alhaalla Triton-salkku. Niiden epäsymmetrisyys on juurikin siinä, mitä näette: läpän muodossa. Olin askarrellutpaskarrellut Sebastianin tuotekuvasta poikkeuksellisesti avattavan, koska halusin sinne kuvakaappauksen Angry Birds -pelistä. Te ette sitä nyt näe, sori.

//

Ekana vuonna me opettelimme tietysti piirtämään kengän. En muuten osaa sitä oikein vieläkään. Tuli se jossain välissä aikas helposti, mutta sitten tuli taukoa ja nykyään piirrokset muistuttavat enemmän sämpylöitä kuin jalkineita. Onneksi ihan hirveän usein ei tarvitse vapaalla kädellä piirtää kuvia, joita meinaa esitellä muille. 

Tässä kuitenkin pari sekatekniikalla toteutettua [ja photarilla huonosti syvättyä] kuvaa sieltä ihan ekaluokan syyslukukaudelta.

Tämä on piirretty edessäni pöydällä mallina olleesta kengästä.

Tämän mallina oli kuva lehdestä.

//

Vilautan vielä viime syksynä tehtyjä juttuja.

Kuvallisen ilmaisun ja plastisen sommittelun kurssilla mm. maalasimme ja muovailimme savea elävää mallia katsellen sekä teimme arkisista esineistä taidetta. Minun tapauksessani se tapahtui luonnollisesti ilman aivoja.

Oikealla olevien malli oli ihminen, tuon vasemmalla olevan kamalan 10 minuutin pönöttäjän mallina oli nukke. Tuo kuvan varjo vaan on niin magee, että pakko oli laittaa se näiden muiden kaveriksi. 

Arkisista esineistä vanha, pieni loisteputkilamppu, muutama lasihelmi ja jokunen pätkä koruvaijeria muuttuivat korvakoruksi, jota ei voinut painonsa vuoksi pitää. Se roikkuu nyt ikkunassani. 

Lisäksi tein pienen installaation. Teos oli jätesäkillä vuorattu pahvilaatikko, jonne oli aseteltu valokuvia, jotka otimme [tarvitsin assaria] pimeässä studiossa fikkarin kanssa leikkien. Laatikon katossa oli taskulampun mentävä reikä ja toisessa lyhyessä päädyssä kolo, josta pystyi kurkistamaan sisään. Taskulampun sai vilkkumaan, joka oli olennainen osa kokonaisuutta. Alla käyttämäni kuvat, joskaan eivät aivan lopullisessa muodossaan, koska kesken kaiken printteristäni loppui värit ja osa kuvista tulostui melkein kokonaan punaisina.

Viimeisenä esittelen saman kurssin puitteissa tehdyn oman maalauksen. On ehkä parempi jos lainaan tässä yhteydessä itseäni kurssin päätteeksi tehdystä portfoliosta: 

Vapaa maalaus oli samaan aikaan mielekkäin ja haastavin työ. Tiesin lähes heti haluavani tehdä abstraktin maalauksen. Aihekin alkoi kuplia mielessä melko varhaisessa vaiheessa, mutta itse toteutus tökki. Maalia kului suuret määrät ja maalasin mm. yhtä ja samaa pahvilaatikkoa moneen kertaan ja lopulta sen pinta alkoi jo hapertua. Päädyin vielä loppumetreillä vaihtamaan maalausalustani muoviseen säilytyslaatikkoon. Halusin tehdä työn jollekin muulle pinnalle, kuin pingotetulle kankaalle. Muovin pinta olisi vaatinut jonkinlaisen esikäsittelyn, sillä akryyli repeilee siitä lastuina irti. Se, ja muutkin toteutuksessa ilmenneet epätäydellisyydet työskentelyvälineissä ja –tavoissa, tuovat työhön syvyyttä. Kyse on otteesta elämästäni, joten se on vain toivottavaa, että elämä heijastuu paitsi aiheessa ja minun tuottamissani osioissa myös ympäristön hallitsemattomissa vaikutuksissa.

Ensimmäinen vuosi – mitä se oli, kun jäin yksin. [Teoksen nimi, toim. huom.]

Että sellasta.
Myöhemmin aion kertoa myös siitä toisesta ensimmäisestä mallistostani, jonka kimpussa pakerran nyt ja vielä monta viikkoa tästä eteenpäin, aina 6.5. asti kunnes se esitellään meidän vuosikurssin jalkine- ja vaatetusmuotoilijoiden järjestämässä muotinäytöksessä Nosturissa, Helsingissä. Näytökseen on vapaa pääsy ja kaikki ovat tervetulleita!


* Olin mukana toteuttamassa Tampereen Museokeskus Vapriikkiin gallerianäyttelyä Pinkoen Huomiseen – kokeilevaa jalkinemuotoilua Wetterhoffilta. Näyttely on nyt valitettavasti päättynyt, toivottavasti joku teistäkin kävi sen katsomassa.