Tabula rasa.

En voi uskoa, mitä menin juuri tekemään. Poistin kaikki tämän blogin vanhat tekstit. Kaikki.
Tuntui siltä, että on halu olla taas toisinaan blogin varressa, mutten osannut aloittaa uutta tämän tutun ja turvallisen sijaan. Mä olen täällä, Pohtijan [tolla jääkarhulla on meinaan nimi] kanssa samalla sivulla.
Vanha sai nyt mennä ja aloitan puhtaalta pöydältä. Tavallaan. Pään sisäinen maailma kaipaa nyt tuuletusta, lakanoiden vaihtoa ja lattian perusteellista jynssäystä. Ehkä tämän tunteen sai osaltaan aikaan se, että parin kuukauden kuluttua muutan. Kaksi kotia yhdistetään yhdeksi ja noissa kahdessa kodissa on niin paljon tavaraa, ettei ne kaikki mahdu siihen uuteen. Joudun siis karsimaan maallista omaisuuttani ja siitä inspiroituneena halusin tipauttaa jotain henkisen puolen omaisuuttakin pois kyydistä.

Tiivistän itseni ja tilanteeni viiteen kohtaan:
1 // nainen, äiti, pian avovaimo – eiku sori, musta tuleekin kuulemma "se nainen, joka asuu meillä"
b // 31 vuotta takana, edessä näillä elintavoilla ja tällä kropalla ehkä just ja just saman verran.
3 // Opiskelen 3. vuotta muotoilua HAMK:issa/Wetterhoffilla, pääaineeni on jalkinemuotoilu.
4 // Olen oman elämäni daideilija ja tykkään tehdä käsitöitä, maalata ja kirjoittaa. Omilla ehdoillani.
5 // Etsin joka päivä itseäni. Ja jos satunkin jossain välissä löytämään, onnistun hukkaamaan uudelleen hyvin nopeasti.

Mitä blogiin ja sen sisältöön tulee, kommentoida saa ja se on erittäin toivottua. Disclamer: pidätän oikeuden poistaa kommentin, jos sen syystä tai toisesta parhaaksi katson.
Koska tämä on mun leikkikenttäni, saatan kirjoittaa ihan mistä tahansa. Jos ei aihe kiinnosta, kannattaa hypätä yli. Jos se herättää ajatuksia, tuo ne ihmeessä julki ja laajenna munkin maailmankuvaani!
Pahoittelen kirjoitusvihreitä ja hyvin luovaa tapaani pilkuttaa.

Kiitos ja anteeksi.