Haista ite, maailma!

Ärsyttäääääääääää!

Pyykkiä pitää pestä tänään miljoona koneellista [ainakin] ja siihen liittyen nousee verenpaine mm. seuraavista syistä:
1 // Asunnon 7 asukas oli vaihtanut talon pesutuvan kuivausrummun kieleksi venäjän. Tänks. Eikä tietenkään ollut tyhjentänyt nukkasihtiä taimikäsenyton.
b // Se sama tyyppi oli myös kääntänyt kaikkien laitteiden turvakytkimet o-asentoon. Saatan olla ihan väärässä, mutta mielestäni ihan noin muuten vaan ei väännellä turvakytkimiä kun itse lopettaa pyykinpesun ja listan mukaan jengiä on tulossa lisää koko loppupäivän ajaksi. Kuvittelin turvakytkinten koskemiseen ainoaksi syyksi sen, että tulee joku hätä ja pitää saada masiina[t] pois päältä pikana, tai että koneita pitää korjata.
3 // Kuivaushuoneen narut on tuplana. Tämä tekee sen, että kuivumaan ripustettujen lakanoiden puolien väliin jää tilaa ja kuivuminen varmaan nopeutuu näin, mutta kuten case tyynyliinarypyt sen paljastaa: minä haluan petivaatteisiini keskelle selkeän taitoksen viikkaamisen helpottamiseksi. Maailmassa on oltava kuri ja järjestys! Joissain asioissa. Minä päätän ne asiat. Piste.

Lisäksi:
Asunto on aina vaan kuin pommin jäljiltä. Kun toinen on töissä ja toinen makaa ebolan [tai tavan räkätaudin, epäilen kuitenkin vahvasti ensimmäistä] kourissa vuoroin sängyssä vuoroin sohvalla, ei laatikoiden sisältö oikein siirry omille paikoilleen niiden ulkopuolelle.
Parvekkeella on kuuma ja aurinko paistaa silmiin.
Tee on kylmää. Ja muutenkin pahaa.
Taistelukoira* ei osaa olla yhtään koiriksi vaan yrittää ilmeisesti kaikin keinoin ansaita kuvansa sanakirjaan kohtaan "maanvaiva".
Hissin peilistä [ja kaikista muistakin peileistä] katselee niistämisestä punanenäinen ja muuten väriltään hyvin harmaa, sameasilmäinen, väsynyt, joka suuntaan turvonnut ja muutenkin olemukseltaan varsin luotaantyöntävä otus.
Kroppa yrittää tasaisin väliajoin suorittaa eutanasian puskemalla keuhkoputkesta ja poskionteloista kerralla niin paljon limaa, että meinaan tukehtua.

Ja nenäliinat on loppu!


Joo joo, maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Omassa elämässänikin on niitä. Tällä hetkellä kuitenkin kaikkein konkreettisimmin koskettaa mainitut ärsytyksen aiheuttajat. Deal with it.


//
* Se mies, joka asuu meillä [tästä lähtien lyhyesti Smjam, kiitos ideasta san], toi mukanaan keski-ikäisen, mutta varsin keskenkasvuisen sakkerin, joka ei oikein ymmärrä sääntöjä saati niiden noudattamista. On se ihan kiva koiruus – kun se nukkuu. Toisinaan myös valveilla.
Muuton ja sen mukanaan tuomien isojen muutosten aiheuttama stressi vaan on vissiin senkin sekottanut ja sen temput saa meikeläisen hyppimään seinille. Viimeksi tänään aamulla mainitsin, että ulkoillessa kävi useammin kuin kerran mielessä ajatus, että heittäisin pallon Länsiväylälle ja huutaisin: "Hae!" Ei, nyt ei kuitenkaan ole tarvetta soittaa Anjaa apuun, kosken mä tietenkään voisi oikeasti mitään sen suuntaistakaan tehdä tai edes vakavissani harkita. Otuksen temput on vaan saanyt turhautumismittarin nyt pahasti punaiselle.

Sitä saa mitä tilaa.

Niinhän se nyt on mennyt, että stressi ja väsymys on kuorinut esiin sen inhottavan nalkuttavan ja kiukuttelevan hirviön, joka sisälläni asuu, mutta jonka yritän pitää poissa maisemista mahdollisimman paljon. Huudan ja itken vuorotellen. Mistään ei tule mitään. Olen huolimaton ja muistamaton ja ennen kaikkea huomioonottamaton [leikitään ton olevan ihan oikea sana], jonka vuoksi sen meillä asuvan miehen* pinnaa kiristellään isolla kädellä.

Inhottavinta on se, ettei tämän ongelman tiedostaminen ole auttanut yhtään sen suitsimisessa. Eilen illalla onnistuin kaatamaan kupin sen verran pahasti, että aamullakin tarjolla oli vain kylmää olkapäätä. Enkä oikeastaan edes tiedä miten sen tein. Ehkä vain joku väärä sana oli se kamelin selän katkaiseva korsi. Yllättävän pitkään se selkä jaksoikin kantaa.

Seuraavaksi pääsen istumaan muutamiksi tunneiksi auton rattiin ja siinä välissä palaveeraamaan keskiviikkoisen muotinäytöksen asioista. Josko se hirviö sillä saataisiin taas aisoihin ja iltapäivällä kotiin palaa vain plain old me.

// * En ole vielä keksinyt "sille miehelle, joka asuu meillä", sopivan lyhyttä nimitystä tänne blogiin. Ehkä asia kirkastuu jossain kohtaa.