maanantai 27. huhtikuuta 2015

Hitaita on herrojen kiireet.

Ja sama taitaa päteä myös allekirjoittaneen kiireisiin.
Muuttoon on 3 yötä. Jos kelloa katsotaan, niin se tapahtuu ylihuomenna. En ole viime päivinä ehtinyt tehdä mitään, koska pitää pakata ja se on niin aikaa vievää touhua.

Olenko sitten pakannut? Ihan liian vähän. Ärsyttää, hävettää, ahdistaa. Muun muassa. Huomenna se on edessä kuitenkin, joten ihan suotta olen pakoillut.

Vaikka pakkaaminen tässä se ensisijainen ongelma onkin, niin kaipa se itse muuttokin on vähän jännä. Tai no, who am I kidding, erikoisjännä* se on. Tottuneesti nukun jo toisella puolella sänkyä, vaikka vieressä ei pariin yöhön ketään olekaan. Enkä enää jätä vessan ovea auki yksinollessanikaan. Ja juodessani maito- tai mehupurkista en kosketa sen suuaukkoa vaan kaadan juoman suuhuni ilman huulikontaktia. Noin esimerkiksi. Silti asioiden muuttuminen jotenkin viralliseksi saa ajattelemaan. Pelkäämäänkin hiukan. Siitä huolimatta, että kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Pelkään epäonnistumista. Ja riitoja.

Case tyynyliinarypyt:
En tykkää, jos puhtaissa tyynyliinoissa on ryppyjä. Laitan ne pesun jälkeen aina tarkasti ja siististi narulle roikkumaan, että ne kuivuvat mahdollisimman sileiksi ja narun aiheuttama taite tulee tasan keskelle. Niin tein viimeksikin. Mutta en ollut itse se, joka haki pyykit narulta, ja äsken löysin kolme inhottavan ryppyistä tyynyliinaa muiden lakanoiden joukosta. En arvosta.
Tässä kohtaa pyykkien hakija toteaisi sanoneensa mulle, että ei ehdi viikkaamaan pyykkejä. Ja sanoihan hän, joten syyllinen on oikeastaan peilissä. Ärsyttää ne rypyt silti! Ja jos en olisi yksin, kaataisin syyn viattoman sijaiskärsijän niskaan. Näin hieno ihminen minä osaan olla :P

Eniten taidan pelätä pelkoa. Pelkään pelon muuttuvan itseään toteuttavaksi ja lopulta kaikki menee kiville.

Koska väsymys meinaa saada kaikki mittasuhteet taas katoamaan ja vielä hetki sitten mielessä kuplinut ilo ja odottava jännitys ovat muuttumassa pimeiksi ja pelottaviksi ajatuksiksi, pistän pään siihen sängyn toisella laidalla olevalle tyynylle ja suljen silmäni.

Muutama päivä sitten tuuli puhalsi vaahtopäitä järvelle. Puhaltakoon sama tuuli nyt unhiekkaa silmiin ja kaikki epämiellyttävät ajatukset loitommaksi.

Hyvä siitä tulee. Täytyy tarvittaessa pitää vain vähän tiukemmin kädestä kiinni. Siksihän meitä on kaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun jätät kommenttisi! Kiitos ♥

|| Comments are highly appreciated! Thanks ♥